Olen pienestä asti ollut hankala. Tai siis en ole, vaan yhteiskunta on.
Ihmiset on erilaisia. Jo kauan on tiedetty että jotkut ovat illanvirkkuja ja toiset aamunvirkkuja. Sitten on myös yökyöpeleitä. Tämä on ollut joskus kätevää. Ehkä jopa elinehto. Jonkun on täytynyt vahtia nuotiota ja nähdä hyvin pimeässä. Nykyään se on hankalaa. Kaikki täytyy suorittaa aamulla. Muuten leimautuu laiskaksi vätykseksi jolla on motivaatio-ongelma vaikka se ei olisikaan se ongelma. En voi ikinä ymmärtää miksi aamuihmisten sallittiin luoda päivärytmimme aikataulu vaikka prosentuaalisesti suurempi osa väestöstä on iltaihmisiä (muistaakseni). Suurin osa tietysti pystyy säätämään rytmiään.
Sain muutamia kuukausia sitten diagnoosin "viivästynyt unijakso" (DSPS, DSPD, Delayed sleep phase disorder/syndrome...). Se selittääkin miksi valvoin tokaluokkalaisena kahteen asti yöllä vaikka nukkumaan mentiin ajoissa, miksi teini-iässä kaksi kovaäänisintäkään toiselle puolelle huonetta sijoitettua herätyskelloa sekä vihainen äiti eivät minua saaneet hereille ja sen, miten nukuin levollisesti vaikka tyynylläni oli vesilätäkkö päälleni kaadetusta vedestä tai kuinka pohjasäleikön sekä joustinpatjan väliin käännettynä saatoin vedellä lisää sikeitä ihan ongelmitta. Tämä ei suinkaan ollut mikään normi, mutta kaikkea minuun on kokeiltu.
Teini-ikää lukuunottamatta suoritin aina kaiken sosiaalisen kellon mukaan, mikä on aiheuttanut valtavaa univelkaa. Jos on nukahdettu kahdelta ja kouluun on täytynyt herätä seitsemältä, niin viiden tunnin yöunilla on menty. Vanhempana tuo kello kaksi lakkasi toimimasta...siitä tuli 4, 5, 6. Lapset heräilivät vauvoina niin usein etten edes kerennyt nukahtaa uudestaan. Yöstä tuli kolmetuntinen kymmenessä pätkässä. Melatoniini auttaa "aika hyvin". Sillä päästään nukkumaan usein jo kahden pintaan, mutta ilman sitä sitten ehkä viideltä.
Lopulta univelka vaan kasvoi liian isoksi. Oli pakko lopettaa suorittaminen ja etsiä oikeasti sopiva lääkäri. Terveyskeskuksesta ei ole mitään apua tämän kaltaisessa vaivassa. Sieltä on tarjottu unilääkkeitä jos minkäkin moista (ne ei muuten nukuta väärään aikaan otettuina), masennuslääkkeitä mitkä ei nekään auta, "älä stressaa"-mantraa, lämmintä maitoa, yöllä lypsettyä maitoa, akupunktiota, opamoxia, hengitysharjoituksia, masennusdiagnoosia, lähetettä psykiatrille... Mutta ikinä ei passitusta unitestaukseen. Ei vaikka vaiva on ollut olemassa koko elämäni. Niinpä vihdoin itseni piippuun vetäneenä marssin uniklinikalle, missä neurologi heti totesi että kyse on VUJ:sta ja ehkä myös tarkkaavaisuushäiriöstä. Ei muuta kuin liikeseurantaranneke vasempaan käteen ja päiväkirjaa pitämään. Sillä se varmistui. Tarkkaavaisuushäiriö toki eri metodein.
Mitä diagnoosi sitten auttaa? Ei se ainakaan paranna vaivaa. Vuorokauteni ei ole hievahtanutkaan. Joskin lääkkeet parantavat hereilläolon laatua. Olen etsinyt vertaistukiryhmää tai jotakin muuta semmoista. Suomesta ei löydy. Niitä ei ole. Edes Uniliitossa ei osattu auttaa. Netistä ei löydy. Facebookista löydin vihdoin pari pientä englanninkielistä ryhmää. Toinen niistä on Circadian Sleep Disorders Network -yhdistyksen ylläpitämä. Hauskaa kerrankin löytää muita pöllöjä ja huomata kuinka samanlaisia kompastuskivetkin on. Isoin apu on ollut se että osaa antaa itselleen anteeksi ominaisuutensa. Sille kun ei mitään voi. Ja sopia suosiolla tapaamisensa mahdollisimman myöhäisiin ajankohtiin. Ja lakata välittämästä paheksunnasta minkä tuo myöhäinen toive aiheuttaa.
Suomeksi ei löydy montaakaan artikkelia suositella...
http://www.terveyskirjasto.fi/xmedia/duo/duo91208.pdf
Täältä löytyy englanniksi:
http://en.wikipedia.org/wiki/Delayed_sleep_phase_disorder
www.circadiansleepdisorders.org
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti