25. tammikuuta 2014

Menet vaan nukkumaan niin kyllä se uni tulee!



Olen kuullut monta neuvoa unensaantiin vuosien varrella. Ne ovat osittain huvittavia, osittain ärsyttäviä.
Yleislääkärin yleisin neuvo lienee "älä stressaa", mutta on kuultu myös "juo yöllälypsettyä maitoa"... Aika usein parannukseksi tarjotaan valvomista... "valvo yksi yö, niin seuraavana iltana pääset ajoissa nukkumaan". Se ei ikävä kyllä toimi niin vaan aiheuttaa vain lisää univajetta. Jos valvoo liikaa niin mennään totaaliunettomuuden puolelle ja sitten ei nukuta enää ollenkaan. Elimistö vaan kohisee entistä vauhdikkaammin, veri kiertää nopeammin, sydän alkaa oirehtimaan... Sitäpaitsi olen lähes koko elämäni herännyt "ajoissa" eikä rytmini ole siitä parantunut. Päinvastoin. Unen laatu on vain huonontunut. Yllä olevan liikekäyrän hiljaiset muutama tunti olisi hyvä olla suoraa...

Unihygienia! Aina epäillään unihygieniaa. Se on perin ärsyttävää... Ei siinä, jollain se on varmaan pielessä, mutta että olisiko joku joka ei ole vuosikymmeniin saanut unta, jättänyt asiansa järjestelemättä niin että olisi mahdollisimman otolliset olosuhteet nukkumiselle?
  • Säännölliset nukkumaanmeno- ja heräämisajat - Yes! Ihan yhtä päin honkia aina. Nukkumaan aina liian myöhään ja herätys liian aikaisin... Ja ei, seuraavana iltana se uni ei tule aiemmin...
  • Iltarutiinit - Kyllä mulla on iltarutiinit
  • Kahvi, tee, kolajuomat... - On jätetty nauttimatta iltapäivän puolella. 
  • Tulisi välttää päiväunia - En edes pysty nukkumaan moisia. Jos pystyisin, se olisi luultavasti vain hyväksi minulle. En missään nimessä pysty nukkumaan päiväunia iltapäivän puolella ainakaan, mutta en ole täysin hereilläkään ennen klo 14 vaikka olisinkin herännyt klo 8. Teknisesti olen silmät auki ja pystyn toimimaan, mutten ole vielä ihan "messissä". Kutsun tätä zombie-moodiksi.
  • Liikunta ja ulkoilu - En ole mikään himoliikkuja, mutta muutaman kerran viikossa tulee ainakin joogailtua. Joskus kun liikuskelin enemmänkin, se ei mitenkään helpottanut nukahtamistani. En kylläkään ole istumatyöläinen, eli sikäli liikun enemmän kuin moni toimistopirkko
  • TV:n tai muiden screenien katselu illalla - En juurikaan katso TV:tä, mutta työni puolesta tulee käytettyä tietokonetta illalla. Ei kylläkään joka ilta. Silloin on tehokkain työskentelyaikani ja jos jätän sen käyttämättä, niin jätänkö sitten työt tekemättä? Sitäpaitsi tietokonetta mulla ei ollut lapsenakaan, eikä uni silloinkaan tullut juurikaan sen paremmin. Tähän on saatu hiukan parannusta kun herätyslääkkeeni mahdollistavat zombie-moodini muuttamisen päivällä lähes työskentely-tilaan. 
  • Sänky tulisi rauhoittaa vain nukkumista varten - No näin on tehty
  • Tulisi huolehtia, että makuuhuoneessa on sopiva lämpötila, hiljaisuus, rauhallisuus, vähäinen valaistus sekä hyvä sänky ja mukavat vuodevaatteet - Tämä on hauska! Juu on viileää, sänkyä on vaihdettu aika usein sopivan löytämiseksi, valot on pois ja OLEN MUUTTANUT KESKELLE TOTAALIKORPEA JOTTA SAISIN OLLA HILJAISUUDESSA JA RAKENTANUT HIRSITALON SAADAKSENI HYVÄN SISÄILMAN! Ei auttanut... Siirsin jopa anopin kesäksi tilaaman lehden menemään muualle kun joku rallikuski sitä jakeli aamu neljän pintaan.

Viimeksi kun yritin hoitaa vaivaani kuntoon terveyskeskuksen kautta, todettiin ettei verikokeista löydy mitään vikaa, joten "päässä se vika on"! No niin olikin, mutta hiukan eri mielessä kuin lääkäri sen tarkoitti. Päässähän ne aivokemiat jyllää. Näin on! Tähän ei vaan auta psykiatri vaan neurologi, joten päätin kustantaa lääkärini itse enkä jäädä odottamaan väärän lääkärin tapaamista moneksi kuukaudeksi. Olin jo pahassa umpikujassa eikä minulla oikeastaan ollut enää mitään menetettävääkään. Työkyky oli käytännössä jo mennyttä, joten ajattelin että se raha, minkä itseni hoitaminen maksaa, maksaa itsensä todella nopeasti takaisin jos pystyn tekemään töitä. Viivästyneen unijakson (käytän mielummin lyhennettä DSPS) varmistuttua olen ainakin ollut itselleni huomattavasti armollisempi ja järjestänyt itselleni enemmän uniaikaa ja jättänyt "suorittamisen" muille. Luullakseni vältin sillä joko hullujenhuoneen tai ruumisarkun, koska niin finaalissa tunsin olevani.

Univelka on kerennyt kasvaa aivan käsittämättömiin mittoihin vuosien varrella. Sen "kiinni saaminen" lienee mahdotonta, koska hermostoni on jo kokenut niin paljon laiminlyöntejä etten oikeastaan nuku enää edes kovinkaan levollisesti. Lisäksi usein miettimäni asia unen virkistävyydestä sai pientä varmistusta juteltuani muiden DSPS-pöllöjen kanssa. Moni kokee että vaikka ovatkin saaneet unirytmiään pakotettua johonkin muuhun kuin omaan aikatauluunsa, uni ei virkistä, eikä hereilläolosta tule sen laadukkaampaa. Etenkään unilääkkeillä en ole moneen vuoteen suostunut edes kokeilemaan nukkumista koska en edes nukahda niillä ja olen ihan sekaisin seuraavan päivän.

Lievät tapaukset varmaankin voivat säätää rytmiään ehkä hyvinkin valo-melatoniini -hoidolla.
Monilla rytmin korjaamisen yritykset ovat vain johtaneet hankalampiin ongelmiin, kuten non-24 -rytmiin (vuorokaudesta tulee yli 24h) tai aikaistuneeseen unijaksoon hetkeksi, kunnes humpsahdetaan takaisin viivästyneeseen. Nämä ovat puhdasta mutu-tuntumaa joskin aiheesta on varmaan tehty tutkimuksiakin. Monilla vertaistukiryhmässä on ollut nuorena DSPS mikä on muuttunut yli-24h-vuorokausirytmiksi. Sen koetaan olevan paljon hankalampi elämänkumppani huonon ennakoitavuutensa takia. Oma vuorokauteni on hiukan pitkähkö, muttei vielä pahasti. Pysyn vielä aika hyvin ojossa kun välttelen aikaisia aamuheräämisiä. Jos joudun nousemaan klo 7.30 esimerkiksi, menee siitä palautumiseen toisinaan monta vuorokautta.

1 kommentti:

  1. Tää on niin tuttua kamaa mulle, kuulin tän häiriön olemassaolosta vasta muutama kuukausi sitten ja osu kyllä niin täysin kohdilleen!

    VastaaPoista